Mallan ja Seelan sivut

~*~*~*~

FI MVA BH TK1
COSSAK'S WYNNE-VAUGHAN
&
WALLAROO MISS MONEYPENNY

~*~*~*~

SIVULLA ESIINTYVIEN KUVIEN LUVATON KÄYTTÖ KIELLETTY!
Aino Kinnunen

MEISTÄ

Hihnanjatkeena ja karjakoiraparivaljakon Mallan ja Seelan taustapiruna häärii Aino Kinnunen, kohta 23-vuotias onneton opiskelija, opiskelen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sosionomiksi.

Asumme Jyväskylän Laajavuoressa. Vuodenvaihteessa 2009 laumassa, johon tuolloin kuuluivat siskoni Elli ja hänen koiransa Katla ja Mio, tapahtui isoja muutoksia. Miina kuoli, ja Seela asteli laumaan hieman liian itsevarman oloisena. Muutokset ravisteli koko laumaa, ei vähiten meitä ihmisiä, mutta kevään aikana, lauma tasoittui suuremmitta kähinöittä.

Karjakoirien lisäksi harrastan kirjoittamista, soittelen kitaraa ja tinapilliä omaksi huvikseni ja luen mielelläni. Varmimmin meidät löytää koirien kanssa metsästä samoilemasta - jos vaan tietää mistä etsiä.

Koiria meillä on ollut perheessä koko elämäni ajan, ja 1994 asteli taloon ensimmäinen karjakoiramme Inka (Fin MVA Cossak's Legacy of Jaila). Inka on ja oli hyvin lähellä ihannekarjistani, se oli rohkea, periksiantamaton, omalle perheelleen omistautunut, jämäkkä, hyvähermoinen ja taistelutahtoinen narttu.
Inkaa pelasti minut veitsen kanssa heiluneelta humalaiselta ollessani kahdeksanvuotias, ja hyökkääjän lähtiessä karkuun se kääntyi ympäri ja tuli luokseni häntä heiluen, ihan kuin sanoen
"Nyt kaikki on hyvin, joko mennään kotiin?"

Tällä hetkellä iso osa ajastani kuluu koirien kanssa touhutessa, erilaisissa koirariennoissa, harrastuksissa, ja pitkillä metsälenkeillä. Olen SAKKRYn ja Muuramen koiraharrastajien jäsen. Koulutan Muuramessa agilityä säännöllisesti ja tokoa vähän epäsäännöllisemmin. Sakkryn riveissä tällä hetkellä naputtelen vuosikirjoja.

Muutaman kerran minulta on kysytty, että miksi ihmeessä karjakoira, varsinkin jos tarkoitus on harrastaa. Kovin pahasti en ole kysymyksistä nokkiini ottanut, sillä koirat ovat lyöneet luut kurkkuun epäilijöille ja näyttäneet itse, mihin kykenevät - Miina varsinkin on murtanut ennakkoluuloja siitä, voiko vanha koira olla hyvä ja toimiva harrastuskoira.

Karjakoiria näkee kentillä suhteellisen vähän, joten ehkä ennakkoluulot ovat osaltaan ansaittuja. Mielikuvat rodusta perustuvat yleensä yhteen tai kahteen koiraan, joista yleensä vähintään toista kuvataan holtittomaksi raivopääksi ja koko kulmakunnan kauhuksi.
Omalta osaltani haluan vaikuttaa mielikuviin rodusta positiivisempaan suuntaan, kaunistelematta kuitenkaan sitä, että karjakoira on paljon vaativa (mutta myös antava) rotu.

Minulle koirat ovat ensisijaisesti rakkaita perheenjäseniä, ja se, että ne toimivat arjessa täällä vilkkaassa kaupungissa ja yhdessä yksiin, on minulle tärkeää. Seelan kasvamista olen katsellut "sillä silmällä", ja varmaan neiti tulee kokeilemaan Mallaa ja sen asemaa jossain vaiheessa.

Meillä koirakavereita joita tapaamme säännöllisesti, ja tytöt käyttäytyvät melkoisen sivistyneesti muita koiria kohtaan, murtaen ehkä samalla myyttejä karjakoiran tavattomasta epäsosiaalisuudesta.

Koiria tai minua ei sen kummemmin tarvitse pelätä, vaikka meistä välillä ääntä lähteekin, joten jos jotain asiaa tulee, niin sähköpostiosoite löytyy etusivulta, ja hihastakin saa tulla nykimään jos jossain meihin sattuu törmäämään.