Malla on valloittavan energinen ja siekailematon tapaus. Se toimii heti kun näkee tarpeelliseksi, ja se tekee kaiken antaumuksella, oli kyse sitten aamuherätyksestä tai lintujen jahtaamisesta pitkin peltoja. Malla kulkee häntä pystyssä ja leveä karjakoiranhymy naamallaan.

Ihmisiä kohtaan Malla on välinpitämättömän ystävällinen, se tervehtii vierasta ja menettää sitten mielenkiintonsa. Tuttujen kanssa se ei säästele pusujaan. Eli ihka oikea oman perheen karjakoira kyseessä. Malla on signaaliherkkä koira, jonka reaktiot ovat nopeita, ja arjessa se täytyy pitää mielessä. Mallan tulee toisten koirien kanssa toimeen periaatteella "tykätä ei tartte, sietää täytyy", ja jos Mallalle antaa sen vaatiman tilan, niin ongelmia harvemmin tulee. Kokeissa ja kisoissa muut koirat eivät ole olleet ongelma, työnteko on Mallalle tärkeämpää kuin ympäröivä hässäkkä. Puolikuurous tuo uusilla kisa- ja treenipaikoilla enemmän pohtimista kuin muu. Malla tottuu vanhemmiten yhä helpommin uusiin kaikupaikkoihin, uskon että kyse on myös iän tuomasta itsevarmuudesta.

Malla ei  pienistä tai suuremmistakaan elämän kolhuista paljoa hätkähtele, eikä se jää muistelemaan epämielyttäviä kokemuksia.  Toimintakyky näkyy nopeina päätöksinä ratkaista tilanteet itse, jolloin omistajan pitää olla skarppina ja osata ennakoida.  Rämäpäisyytensä ja karjakoiratempperamenttinsa lisänä Mallassa on kuitenkin erittäin voimakas laumavietti ja sen ohjaajapehmeys tekee siitä varsin kivan, ja varman harrastuskaverin.

Malla aloitti tokouransa syksyllä 08, ja mun skeptisistä ennakko-odotuksistani huolimatta saatiin kirkas ykköstulos. Edelleen on vaikea ajatella tota mitenkään hienona tokokoirana, mutta tekipä hyvää omalle perspektiiville mennä ja katsoa miten käy. Laulun sanoin:
"You'll never know if you don't go,
You'll never shine if you don't glow."

Mallan kanssa on tehty töitä todella paljon. Ei niinkään harrastuksissa vaan siinä, että pelaisimme koirakkona yhteen arjessa. Kovin vähän puhutaan julkisesti karjakoirien haastavuudesta ihan arkipäivässäkin. En usko olevani ensimmäinen enkä viimeinen karjakoiranomistaja joka on ollut ajoittain helisemässä, ja joka on tarvinnut paljon töitä, että kaikki on saatu sujumaan. Vian ei tarvitse olla koirassa, eikä sen tarvitse olla omistajassakaan - elämä vahvaluontoisen, nopean, reviiritietoisen (ja herkästi ns. epäsosiaalisen) ja  tempperamenttisen koiran kanssa ei varsinkaan vilkkaassa ympäristössä ole aina ruusuilla tanssimista, vaan tarvitaan omistajalta ennakointia, viitseliäisyyttä, ja  peräänantamattomuutta että koira saadaan kunnolliseksi koirakansalaiseksi. Minulle elämä Mallan kanssa on ollut todella opettavaista, ja nyt voi jo hymyillen miettiä miten pallo hukassa alunperin Mallan kanssa olin. Matkan varrella on joutunut tarkastelemaan itseään ja koiraansa paljon kriittisemmin kuin mitä koiran kanssa, jonka kanssa ongelmia ei ole ollut.

Malla suoritti marraskuussa 2008 käyttäytymiskokeen hyväksytysti, minkä en uskonut silloin hankalimpina aikoina olevan mahdollista koskaan. Työ on tuottanut tulosta ja vaikka koirassa omat kommervenkkinsä on edelleen, se on luotettava ja helppo koira viedä minne tahansa.

Mallan "vaikeus" on myös tehnyt siitä minulle samalla korvaamattoman rakkaan ja arvokkaan (vaikka joskus saatankin aloittaa keskustelun sanoilla "nyt lähtisi taas halvalla karjakoirantytär..."). Kun luotto koiraan koko ajan kasvaa, ja koira osoittautuu yhä suuremman luottamuksen arvoiseksi, voi sanoa onnistuneensa. Eihän tästä matkasta mitaleja saa, tai merkintöjä koiranettiin, mutta elämänkokemusta ja nöyryyttä koiraharrastukseen.

Sanon usein, että Malla on koira, josta vieraan on varmaan melko vaikea pitää yksittäisen tapaamisen perusteella. Se näyttää itäsaksalaiselta kuulantyöntäjäperunalta, ja sen nopeat reaktiot ja  vakava, kihkeä, vakavakin suhtautuminen moneen asiaan ei ole omiaan herättämään ihastusta. Ja onhan Malla kovis, tappurapää, mutta myös äärettömän tilannetajuinen koira, joka peilaa niin hyvässä kun pahassa ohjaajaansa, ja jonka kanssa ollaan koettu uskomattoman hienoja hetkiä. Malla on henkeen ja vereen Minun Koirani.