Mio on meidän poppoon portsari, tosikko, luottomies ja Äijä. Mio on perinteinen karjisuros, eli  hyvin omistajasidonnainen tapaus. Sille oma porukka on kaikki  kaikessa, ja ulkopuolisia (ainakaan uroksia)  ei aina katsota suopeasti.
        Mion kanssa arjen eläminen on helppoa nyt, kun murkkuiän painit on painittu ja pelisäännöt  laadittu, ja tietää miten mistäkin tilanteesta sen kanssa pärjää. Miolla on paljon  puolustushalua, ja  se on myös terävä ja hieman pidättyväinen, jonka takia sen kanssa saa olla tarkkana tietyissä  tilanteissa. Se kuitenkin pitää vieraistakin ihmisistä, joskin enemmän  naisista, mutta pitää  mieluusti kohteliaan välimatkan ellei sitä kutsuta luokse paijattavaksi. Reviiritietoisuutta siltä  löytyy myös, joten kerrostaloasumisessa on ollut omat ongelmansa. Toisaalta se on minua  kohtaan  hyvin nöyrä ja  helppo koulutettava, ja vapaana sitä pystyy pitämään huoletta. Sen  kanssa on myös  helppo liikkua  niin kaupungin vilinässä kuin ruuhkabussissakin, vaikkei se siitä aina  nauttisikaan.
        Mio on kaikkine ihanine ja hankaline puolineen täydellisen upea pakkaus, ja monessa mielessä juuri sellainen kuin kunnon karjakoiran kuuluukin.
        Mion kanssa ollaan treenattu lähinnä tokoa, sekä muutamaa muuta lajia  mielenvirkistystarkoitusella. Mio on FiMVA, joten pari kertaa kehissä ehdittiin pyörähtää, ennen  kuin se eturauhasen laajentuman takia kastroitiin. Nyt tavoitteita löytyy lähinnä tokossa, jossa  mennään vähän kunnon mukaan.
        Ihan vaivatta ei olla selvitty terveyspuolella. Miolla on selässä spondyloosi, sekä allergioita,  jonka seurauksena sitä ei käytetty jalostukseen.
       Lisää tietoa Mion harrastuksista, tuloksista ja  terveydestä voi lukea niiden omilta sivuilta.